Naisten dialogiset tilaisuudet kirjastoissa

Hanke kehittämässä suomen- ja vieraskielisten dialogia

Naisten dialogiset tilaisuudet kirjastoissa -hanketta tehtiin Hämeenlinnassa juuri ennen koronakevättä, toukokuusta 2018 vuoden 2019 loppuun. Tavoitteena oli hakea ja kokeilla maahanmuuttajien ja kantaväestön naisten dialogisten tilaisuuksien, ryhmien ja toiminnan ideoita.

Kokeilimme suomen- ja vieraskielisten yhteisiä tilaisuuksia, eri kulttuurien ja osaamisen esittelemistä, keskusteluun perustuvia menetelmiä ja maahanmuuttajien ottamista mukaan suunnitteluun ja järjestelyyn.

Paljon yhteistyössä

Aluehallintovirasto rahoitti hanketta 11 000 eurolla, kirjaston omarahoitusosuus koski eniten henkilökunnan työtä oman työn ohessa.  Tärkeässä roolissa olivat yhteistyökumppanit, vapaaehtoiset ja harjoittelijat sekä hankkeen rahoituksella hankitut vierailijat, joilla juhlistettiin kokeiluja siellä missä uutta toimintaa kokeiltiin. 

Keskeiseksi yhteistyökumppaniksi saimme toisen hankkeen, koulutuskuntayhtymä Tavastian Lapsi- ja perhepalveluiden kehittämishankkeen. Tämä ei ollut hakemusvaiheessa tiedossa, mutta merkitsi käytännössä merkittävää lisäresurssia. Kirjasto sai asiantuntemusta monikulttuurisuudesta, apua pajojen suunnittelussa, toteutuksessa ja tiedotuksessa.

Yhteistyö muidenkin hankkeiden, paikallisten toimijoiden sekä vakiintuneiden valtakunnallisten instituutioiden, kuten Lukukeskuksen, Monikielisen kirjaston ja Selkokeskuksen kanssa, verkostoi hanketta ilahduttavasti.

Ruohonjuuritason hankkeessamme isoimmin verkostoiduttiin asiakkaisiin ja mahdollisiin asiakkaisiin, myös heitä tukeviin tahoihin ja ihmisiin. Samaan aikaan pohjoismaissa tehtyyn kirjastojen kotouttavaan toimintaan oli tilaisuus tutustua oman hankkeen kautta luontevasti.

Kokeillut uudet asiat

Ideoita haettiin vuoden 2018 syksyllä 10 pajassa, joista 6 oli kolmen eri oppilaitoksen eri kielitaitotasoja edustavissa maahanmuuttajaryhmissä ja yksi pääkirjastossa, kaksi lähikirjastoissa ja yksi Hämeen Läntisellä kumppanuustalolla. Ideoita tuli 14 sivua ja niistä kokeiltiin vuonna 2019 seuraavat:

– Osallistujien toiveista räätälöity tietokonekurssi somalinaisille oppilaitosyhteistyönä

– matalan kynnyksen selkolukemistolukupiiri

– tiedonhaun, e-aineistojen ja kaukopalvelun ohjaus oppilaitosten maahanmuuttajaryhmissä

– Hauhon kirjaston suomen- ja vieraskielisten naisten ja kesäasukkaiden taitopajat ja retket

–  Kysy kulttuureista -tilaisuudet 8.-luokkalaisille viiden tulkin kanssa

– Selkopuheen seuranta-aamut kirjastolaisille eri kielitaitotasojen maahanmuuttajaryhmissä

– suomen kielen kielikahvilat, ja sen laajentumana englannin kielen kielikahvila

– suomen kielen harjoittelujaksolaisten ottaminen mukaan kirjastonhoitajan toimenkuvaan, tässä espanjan kielen kielikahvila

– Opi sadutus omalla kielellä -koulutus  suomen- ja vieraskielisille

Uutta toimintaa oli 10 pajassa vuonna 2018 ideoimassa 119 osallistujaa, vuonna 2019 koulutusryhmissä oli 428 ja tilaisuuksissa 662 osallistujaa.

Miksi?

Olimme tehneet hankesuunnitelman ajatellen tukea elinikäistä oppimista ja aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta.

Idullaan hanke oli ollut kuitenkin vähintään siitä asti, kun Hämeenlinnan kaupunki oli osallistunut vuosina 2016-2018 ns. Paloma-hankeeseen, mistä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa -käsikirjan suosituksineen eri alojen ammattilaisille (2018). Sen asiantuntijaryhmään osallistuminen osaltaan loi omaa hankeideaamme.  

Esimerkiksi turvalliset ryhmät, lämpimät ja positiiviset ihmissuhteet, selkeä ja ennakoitava ympäristö, osaamisen ja onnistumisen tunne, ilo ja virkistäytyminen ovat asioita, jotka yksi Paloma-käsikirjan toimittajista, lääkäri Päivi Santalahti, mainitsi Paloma-kirjan julkaisutilaisuudessa erään toisen hankkeen yhteydessä. Ajattelin: juuri tällaisia kirjaston dialogiset tilaisuudet voisivat olla.

Vaikutuksia

Hankkeessa saatujen tilaisuuksien, ryhmien ja toiminnan ideoita on riittänyt jaettavaksi eri tahoille. Kokeilut vuonna 2019 ovat näyttäneet, mikä toimi nyt ja mikä ei.

Kirjastolla on hankkeen ansiosta nyt kotikieltään ei-suomenkielisiä asiakkaita, joita voi kysyä asiantuntemusta palvelujen suunnittelussa. Osaa voimme kysyä myös toiminnan toteuttajiksi.

Hanke paransi Hämeenlinnan monikulttuurisen verkoston tietämystä kirjastosta yhtenä kotoutumista edistävänä tärkeänä palveluna. Verkoston kautta kokeiluista tiedotettiin jatkuvasti. Ilahduttavaa on ollut myös jakaa hankkeen kautta saatuja kokemuksia aluehallintoviraston koulutuksissa, joista on tullut paljon toisten kirjastojen asiantuntijoiden kokemusten apua.

Korona vain korostaa dialogisuuden tärkeyttä

Yhteistyö joka suuntaan parantui hakeutuvan kirjastotoiminnan myötä. Ryhmien vierailut pääkirjastoon lisääntyivät ja opettajien toiveet sisällöistä täsmentyivät.

Kirjastollamme ei ole vakituista budjettia, joka olisi varattu kotoutumista tukevaan toimintaan. Sellaisella ehkä voitaisiin vakinaistaa joitakin onnistuneimpia kokeiluja, joita ei olisi kokeiltu ilman hankerahoitusta. Tällainen oli esimerkiksi tulkkien kanssa toteutettu Kysy kulttuureista -tilaisuus.

Hanke paransi kirjaston tietämystä maahanmuuttajien eri kielitaitotasoista, omasta selkokielen tarpeesta, kotoutumisen esteistä ja mahdollisuuksista, joita eri hallinnonalat miettivät.

Korona ei ole pilannut hankkeen tuloksia. Se on vain korostanut dialogisuuden tärkeyttä.

Lisätiedot: Sini Kiuas, kirjastonhoitaja, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, sini.kiuas@hameenlinna.fi

Kuva: Työkokeilija Sura kokeili hankkeessa saduttaa arabiaksi ja teki Merim Al-Kharsanin vierailusta kaksikielisen julisteen.