Lukuseikkailu draaman keinoin -hankkeen tavoitteena oli Evijärven, Lappajärven, Perhon ja Soinin kunnan päiväkotilaisten sekä alakoululaisten päiväkotien ja alakoulujen kanssa lukemisen edistäminen draaman keinoin. Lasten ja nuorten lukemisharrastus on hiipunut, mutta juuri näillä vierailuilla kouluilla ja yhteistyöllä kirjastojen kanssa saadaan asiaan kyllä muutosta. Pienille kirjastoille yhteishankkeet ovat oikeastaan melkein ainoa keino saada jotain isompaa ja pitkäkestoisempaa toimintaa.
Hankejargonia…
Hankkeen kohderyhmänä olivat päiväkotilapset, esikoululaiset sekä alaluokkalaiset luokilla 1-3. Hanke kesti vuonna 2021 kaikkiaan 6 kk ja siihen palkattiin hanketyöntekijä. Hanketta auttoi paljon, että hanketyöntekijän kanssa saatiin sovittua joustava alku: hän työskenteli hankkeelle huhti- ja elokuun puolipäiväisenä sekä toukokuun sekä syys-joulukuu kokopäiväisenä. Näin hankkeelle oli reilusti suunnitteluaikaa ja se näkyi hankkeen erinomaisena onnistumisena sekä hyvästä palautteesta. Hankkeessa avustivat myös kirjastojen henkilökunta.
“Katja paneutui lukuseikkailu-hankkeeseen koko sydämellään, ja hänen kirjoittamansa sadun alku oli ihastuttava ja innosti lapset mukaan.”
Hanke toteutettiin kuntakohtaisesti – kullekin kunnalle oli varattu yksi kuukausi, jolloin vinkkaukset ja draamalliset satutunnit pidettiin. Jokaiselle kohderyhmälle oli tarkoitus järjestää kaksi tapahtumaa, mutta ihan tähän ei päästy. Aikataulujen sopiminen olisi pitänyt suunnitella paremmin. Myös kunta/kuukausi-toteutus ei ollut paras mahdollinen näin jälkikäteen ajateltuna. Matkakuluihin oli varattu liian vähän rahoitusta.
Onnistumisia
ja innostumisia!
Hanketyöntekijä
kirjoitti näytelmän, jossa lapset olivat lakanneet lukemasta kirjoja ja
satuhahmot olivat jääneet työttömiksi. Satuhahmot lähtivät pois kirjojen
sivuilta ja lähtivät etsimään uutta työtä. Näytelmässä seurattiin kuinka
satuhahmot eivät löytäneet mielekästä uutta työtä. Kirjastonhoitaja pyytää
lapsilta heille apua, lähtisivätkö lapset mukaan haasteeseen, lukemaan taas
paljon kirjoja, jotta satuhahmot saisivat töitä ja pääsisivät kukin kotiinsa
takaisin kirjojen sivuille. Näytelmä toimi hyvin pienimmille koululaisille,
jotka innokkaina olivat valmiita haasteeseen. Näytelmä oli samalla myös
draamallinen kirjavinkkaus kirjoista, joista satuhahmot olivat lähteneet.
Draamallisia satutunteja suunniteltiin kolme erilaista, ja kuhunkin kuului toiminnallinen osuus. Pienimmille lapsille esitettiin Pirkko Koskimiehen klassikkosatua Pupu Tupuna -tutti hukassa. Tarina on rauhallinen, opettavainen ja siinä on paljon mukana metsän eläimiä. Osa lapsista oli todella ujoja ja tykkäsivät vain istua hoitajan sylissä ja kuunnella. Isommat lapset rohkenivat mukaan loikkimaan pupujen kanssa satumetsään ja tekemään metsän ja eläinten ääniä. Tarinaa luettiin vuorotellen, jolloin toinen esiintyjä oli Pupu Tupuna ja toinen tarinan Pikku Pupu.
Katri Kirkkopellon kirjasta Molli ja hirveä herne tuli suosittu satu. Esityksessä lapset rohkaisivat Mollia maistamaan vihreää ruokaa. Tarinan päätyttyä keskusteltiin ruuasta, miten tärkeää on syödä hyvin ja uskaltaa maistaa uusia makuja. Lapset kertoivat innostuneina inhokki- ja lempiruuistaan. Lopuksi lapset tekivät leikkiruuista Mollille ja Sisulle annoksia.
Kolmas satutunti oli tehty Emilia Erfvingin kirjasta Roskakasa. Kirja kertoo siitä, mitä metsässä tapahtuu, jos luontoon heitetään roskia. Tarinassa on ympäristökasvatusta ja lapset kuuntelivat kiinnostuneina. Tarinaa esitettäessä kaiuttimesta laitettiin kuulumaan metsän ääniä. Toinen esiintyjistä oli puettuna ”Roskakasaksi” joka istui metsässä eläinten ja roskien keskellä. Toinen esiintyjistä luki kirjaa näyttäen samalla kuvia lapsille. Kuvat herättivät paljon tunteita ja keskustelua esim. mitä linnulle voi tapahtua, jos se jää jalastaan kiinni maskiin tai mitä maahan heitetty purkka voi aiheuttaa eläimelle. Ympäristökasvatuksen lisäksi kirja toimii myös tunnetaitojen opettelussa. On tärkeää oppia empaattisuutta. Tarinan lopussa lapset saivat siivota ”metsän” ja ottaa Roskakasasta roskat pois. Silloin mietittiin eläinten- ja luonnonsuojelua. Toiminnalliset osuudet satutunneilla vaihtelivat ryhmien mukaan.
Draamallisissa kirjavinkkauksissa oli esillä paljon viikinkiaiheisia kirjoja. Kaikki vinkkaukset tehtiin rooliasuista, mikä innosti lapsia todella paljon. Hankkeen aikana osa luokista pääsi kirjastoon lainaamaan kirjoja, osalle luokista vietiin valmiiksi laitettu kirjakassi kirjastolta mikä sisälsi vinkattavia kirjoja. Vinkkauksessa on myös tärkeää saada lapsi kokeilemaan eriaiheisia kirjoja. Vinkkaustunnilla luettiin pätkiä esillä olevista kirjoista sekä kerrottiin kirjojen historiasta (klassikot) sekä uusista, tulevista lastenkirjoista.
Tarvetta
draamallisille hankkeille on!
Esiintymisien jälkeen päiväkoteihin ja kouluihin lähetettiin palautekyselyt.
Näihin vastattiin heikosti. Kysyttäessä syytä, opettajat mainitsivat
sähköpostien suuren määrän, jolloin vastaaminen usein jää. Paras palaute on
tullut suoraan vierailujen aikana. Vastaanotto hankkeelle oli innostunutta:
”Käyntejä saisi olla enemmän, jos mahdollista. Luokassa heräsi lukuinnostus käynnin jälkeen ihan uudella tavalla. Avun pyytäminen kirjojen etsinnässä lisääntyi kirjastokäynneillä. Lapset etsivät innostuneina jotain tiettyä kirjaa. Vastaavilla hankkeilla on tilausta ja tarvetta”
Hankkeen aikana myös lasten suhde kirjastoon selvästi lähentyi. Koettiin, että apua on helpompi pyytää kirjaston henkilökunnalta ja uutena tietona tuli, kuinka paljon erityyppistä kirjallisuutta on lainattavissa. Isommat lapset kiinnostuivat myös kirjaston luokituksesta. Kirjastoilta tuli palautetta, että kouluilla vinkattuja kirjoja on laitettu paljon varauksiin käyntien jälkeen. Hankkeen aikana lasten kiinnostus lukemiseen ja kirjoihin kasvoi selvästi, joten hanke saavutti tavoitteensa. Hanke oli niin mieleinen niin meille pienille kirjastoille kuin kohderyhmällekin, että olemme hakeneet vuodelle 2022 Lukuseikkailu 2 –hanketta.
Tarja Puro, Lappajärven kirjasto
Kuva: Katja Jänkä (vas.) ja Maija Hietala Lappajärven kirjastolla – Satuhahmot töitä etsimässä
