Inside IP Kuljun lähikirjasto, Lempäälä 01.04.2018 – 31.12.2019
Toimintaympäristön ehdoilla
Kuljun pikkuruinen lähikirjasto sijaitsee Kuljun alakoulun yhteydessä Lempäälän Kuljun kylässä. Maaseutumaisessa taajamassa asuu reilut 4600 asukasta ja runsaasti lapsiperheitä. Merkittävä osa kuljulaisista, 3260 ihmistä asuu korkeintaan kahden kilometrin etäisyydellä kirjastosta. Kyläkoulussammekin hyörii 630 alakoululaista ja 70 aikuista. Kun kirjaston pinta-ala on 135,5 m² niin voitte kuvitella, että kirjastossa käy kuhina paitsi koulupäivien aikana, erityisesti niiden jälkeen.
Kuljun kirjasto on etenkin iltapäiväkerhon ja koulukuljetusten ulkopuolelle jääville oppilaille paikka, jossa he viettivät aikaa odotellessaan vanhempien kotiutumista ja kyytiä. Lähtötilanteessa kirjasto sulkeutui torstaina ja perjantaina jo kolmelta, kun iltapäiväkerho suljettiin viideltä. Elokuussa kyydin odottelu ulkona oli varmaankin enimmäkseen mukavaa, kun taas loka-marraskuussa enimmäkseen ei.
Mitä kirjastossa voi tehdä?
Hankkeen myötä toivoimme, että kirjaston rooli turvallisena ja ainakin osittain valvottuna ajanviettopaikkana vahvistuisi. Pienissä tiloissa ja alaikäisten kanssa ajatus kolmannesta tilasta ei voinut ihan puhtaasti toteutua. Oli ehdottoman tärkeää jotenkin jäsennellä kirjastossa tapahtuvaa olemista ihan yleisen rauhan nimissä, joten henkilökunta valvoi ja ohjasi asiakkaita luultavasti enemmän, kuin suuremmissa yksiköissä.
Hankkeen aikana kysyimme monta kertaa itseltämme ja asiakkailtamme, millainen tekeminen on kirjastossa mahdollista? Mitä edistämme? Mitä emme edistä? Kielsimme räiskintäpelit ja rajasimme ruutuaikaa, mutta suostuimme esimerkiksi tekemään kymmeniä kertoja limaa. Päädyimme siihen, että sotku oli pienempi ongelma kuin melu ja väkivaltaviihde. Muissa kirjastoissa voidaan linjata varmasti jollakin toisellakin tapaa.
Resurssit suoraan toimintaan
Hankeraha 12 000 € käytettiin kokonaisuudessaan iltapäiväaktiviteetteja toteuttavien ammattilaisten palkkioihin ja materiaalihankintoihin. Tilasimme työpajoja esimerkiksi sarjakuvataiteilijoilta, Tampereen LUMATE-keskukselta, askartelunohjaajilta ja teatteri-ilmaisun ohjaajilta. Palkkioita maksettiin myös kahdelle vapaalle ammattiteatterille. Neuvotteluja käytiin myös seikkailuohjaajan ja ukulele-orkesterin kanssa, joten aineksia ja ideoita jäi myös käyttämättä.
Hanke poiki muutakin kuin laskutuksessa näkyvää toimintaa: autoimme lapsia toteuttamaan keppari- ja mangakerhoa sekä barbie-miittejä. Näistä ei syntynyt suoria kustannuksia. Annoimme apua läksyjen kanssa kaikille tarvitseville ja luimme lapsille ääneen aina pyydettäessä. Lähdimme myös ehtiessämme pelikaveriksi: virkailija pelasi lasten kanssa shakkia, itse kunnostauduin opettamalla kuudesluokkalaisia huijaamaan korttipelissä sekä voittamaan ja häviämään tyylikkäästi. Pyöritimme melko massiivista värityskuvien tulostamista ja valvoimme lukuhelmien lukemista ja pujottelua. Viimeksi mainittu toimi siten, että iltapäivisin kirjastossa lukevat saivat jokaisesta luetusta kymmenminuuttisesta yhden helmen omaan nauhaan. Valmiit kaula- ja rannekorut lapset saivat itselleen. Lukuhelmitoiminta normalisoi lukemisen kirjastotilassa ja välitön palkkio sekä runsas valikoima erilaisia helmiä sai kaikki kiinnostumaan helmien keräämisestä.
Oli ällistyttävää, mihin kaikkeen henkilökunta riitti, kun lopetettiin ajattelemasta, ettei mihinkään ole aikaa. Toki työnkuvamme oli hankkeen aikana ajoittain uuvuttava ja kaoottinen. Monille kyljessä nuhjaavien ja huomiota hakevien lasten alituinen läsnäolo voi myös olla sosiaalisesti hyvin kuormittava kokemus. Pienissä tiloissa henkisen tai fyysisen etäisyyden pitäminen asiakkaisiin ja työtovereihin ei onnistunut. Uskon kuitenkin, että meillä kaikilla aikuisilla viimeinen tunne oli riemu, ylpeys ja halu heittäytyä.
Rahankäytön arvovalinnoista
Hankerahasta nolla euroa käytettiin aikuisille suunnattuun tiedottamiseen, kuten lehdistötiedotteisiin tai keski-ikäisten someen, koordinaattoreiden palkkoihin tai dokumentointiin. Viime metreillä muistimme napata muutaman valokuvan omaan käyttöömme.
Hankkeen aikana toteutettiin yhteensä 145 toiminnallista tuokiota, joihin osallistui 1147 koululaista. Kirjaston rooli avoimena oppimisympäristönä vahvistui. Lukeminen kirjastotilassa normalisoitui. Keittiön lattiaan jäi ikuinen jälki keltaisesta elintarvikeväristä ja poretableteista.
Haluan suositella avoimen iltapäivätoiminnan järjestämistä kaikille kirjastoille, jotka haluavat ottaa yhteisössä aktiivisen roolin, tarjota tieteeseen ja taiteeseen liittyviä turvallisia elämyksiä ja kokemuksia sekä luoda asiakaskuntaan läheiset ja tiiviit suhteet. Laadukkaalla ja maksuttomalla toiminnalla toivottavasti on myönteinen merkitys myös alueen vähävaraisille perheille. Ennen kaikkea suora asiakaspalaute oli kaiken sotkun ja vaivan arvoista. Kysyin erään tiedepajan jälkeen osallistujalta, oliko ollut hauskaa. Asiakas vastasi: ”Joo, me räjäytettiin, ja ensi kerralla me tehdään metsässä luonnonkatastrofi!”
Jenni Joru, Lempäälän kaupunginkirjasto (jenni.joru(at)lempaala.fi)
