Konsta Pylkkänen kruunaa viisausopin jälkiviisaudella: ”Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi paras käyttäytyä” (Huovinen, V. 1953: 88). Pylkkäsellä on tässä määritelmässään ajatusta, mutta silti ei sovi ajatella, että jälkiviisauden anti olisi pelkät moitteet aiemmin tehdystä. Pikemmin jälkiviisaudessa tulee pyrkiä arvioimaan ja reflektoimaan tehtyä ja suuntaamaan ajatuksia tulevaan. Hyviä menetelmiä tulevaisuuteen suuntaamiseen on roppakaupalla, mutta jos saa mainita vain yhden, kirjoitan sen tähän hyvin pienesti: tulevaisuuden muistelu.
Haastatteluissa kävi ilmi, että kirjaston hankkeisiin ei useinkaan palata niiden loppumisen jälkeen. Loppuraportoinnin jälkeen hankkeet jäävät taakse. Sisällöt saattavat jäädä osaksi perustoimintaa, mutta on myös hankkeita, joissa toiminta lakkaa rahoituksen päättymisen jälkeen. Kirjastolaiset kokevat valtionavustukset tarpeellisiksi. Niiden kautta toimintaan saadaan volyymiä ja voidaan laajentaa palvelua uusille kohderyhmille. Avustukset myös nopeuttavat tekemistä ja uusille urille (osaamisessa, toiminnan kehittämisessä, palvelussa) pääsemistä. Usein myös perustoiminta voidaan saada käyntiin valtionavustuksen tukemana.
Jos hanke on ollut verkostohanke, se lisää todennäköisyyttä palata hankkeeseen rahoituksen päättymisen jälkeen. Verkosto voi parhaimmillaan luoda hankkeelle ja siinä tehdylle työlle jatkumoa. Verkosto voi olla jatkumo. Myös koulutukset mahdollistavat hanketyöhön peilaamisen. Jos esimerkiksi lasten- ja nuortenkirjastotyötä tekevä saa koulutuksessa uusia ajatuksia työhönsä, hän voi sitä kautta kehittää kirjaston palvelua. Koulutukset tuottavat uutta sisältöä, ideoita ja uusia osaamisen normeja.
Mitä lukemisen edistämisen avustuksilla sitten tavallisesti saadaan aikaan? Niillä:
- tehdään ja ylläpidetään konkreettisia palveluja,
- tuetaan henkilöstöä, esimerkiksi mataloittamalla kynnystä yhteistyöhön,
- kehitetään osaamista ja
- luodaan lisäarvoa, esimerkiksi hanke- ja verkosto-osaaminen.
Parhaimmillaan avustus mahdollistaa yhteistyö- ja toimintamallien aloittamisen ja kehittämisen. Vaikuttavuuus näkyy kirjastojen arjessa, yhteistyössä, alueellisessa toiminnassa ja joskus myös kansallisesti. Hankkeiden ideat leviävät avoimen hankerekisterin kautta, koulutuksissa ja verkostoissa. Hanketyö voi lisätä kirjastojen näkyvyyttä hyvän palvelun edistäjinä, ja mahdollisuus kokeilla uusia käytänteitä johtaa uusiin suuntiin.
Palatkaamme vielä jälkiviisauteen, koska 1–3 vuotta hankkeen päättymisen jälkeen tehdyt haastattelut tarjoavat siihen erinomaisen mahdollisuuden. Suosikkilistani jälkiviisastelussa on:
- Valtionavustukset ovat tärkeitä kirjastojen kehittämisen mahdollistajia. Niiden avulla voidaan tukea monipuolisesti kirjastoja ja palvelujen tasa-arvoa.
- Kirjastoissa tehdään aktiivisesti työtä lukemisen edistämisessä. Tekijät ovat innostuneita, sitoutuneita ja työhönsä kunnianhimoisesti suhtautuvia ammattilaisia. Siksikin jälkiviisauteen kuuluu välillä tarkastella jo tehtyä työtä retrospektiivisesti: Mikä meni hyvin? Missä on kehitettävää? Millaisia uusia ajatuksia tästä herää?
- Yhteistyössä on voimaa! Vaikuttavia asioita on helpompi viedä eteenpäin yhdessä kuin yksin. Yhteisyössä onnistumiset tuntuvat isommilta (ja epäonnistumiset kannustimelta uusiin yrityksiin).
Vinkki hanketyöntekijälle tai -yhteisölle! Hankkeen jälkeistä vaikuttavuutta voi edistää hauskalla tavalla eli kirjoittamalla itselleen kirjeen vuoden päähän. Yleensä vuosi on sen verran pitkä aika, että siihen mennessä on jo unohtanut kirjoittaneensa. Kirjeessä voi kertoa kuulumisiaan, mutta myös visioida, millaisia asioita toivoisi vuoden päästä tapahtuneen hankkeessa edistetyille asioille. Kirjeen voi ajastaa sähköpostiin vuoden päähän tai sen voi lisätä luettavaksi sähköiseen kalenteriin. Voi myös halutessaan kirjoittaa viestin osoitteessa https://www.futureme.org/ Kun kirjeen sitten saa luettavakseen, voi tutkailla, mitä asioissa on vuoden aikana tapahtunut. Luulenpa, että tällaista jälkiviisautta Konsta Pylkkänenkin mielellään lukisi istuessaan keskellä metsää kannon nokassa.
Tämän tekstin sisältö pohjautuu valtionavustusten vaikuttavuuden arviointiin keväällä 2020. Kirjastotoimen ylitarkastajat nimesivät 18 hanketta, joille oli myönnetty valtionavusta lukemisen edistämiseen vuosina 2016 tai 2017. Teija Mursula haastatteli hankkeissa työskennelleitä tai niistä vastuussa olleita kirjastolaisia ja teki yhtenä osana kirjallista raportointia kolmiosaisen hyviä käytänteitä esittelevän blogi-sarjan, jonka kolmas osa kuvaa, miten vaikuttavuutta voi parantaa hankkeen jälkeen. Vaikuttavuus tarkoittaa tuloksellisuutta ja tarpeenmukaisuutta. Se näkyy käytännössä, että a) tehdään tavoitteenmukaisia asioita, b) pystytään yhdistämään teot ja niiden aiheuttamat vaikutukset kirjaston toimintaan pitkäkestoisesti ja c) tutkaillaan omaa toimintaa (työkalut, taidot ja menetelmät sekä kehittävä arviointi). Hankkeen konkreettiset vaikutukset voidaan todeta jo hankkeen aikana ja heti sen jälkeen, mutta vaikuttavuuden arviointi vaatii pidempiaikaista tarkastelua ja kehittämistä.
Kuva: Kati Rita
Lisätietoja: Teija Mursula, suunnittelija, Oulun yliopisto, Täydentävien opintojen keskus ja Aikuis- ja täydennyskoulutuspalvelut AIKOPA
